Rikos ei kannata.

 Mukiblogin ensimmäisen askartelunurkkauksen aika. Tänään teemme rumasta purkista katseen kestävän.

Oon ostanu noita dekkariläpysköjä joskus kirjaston poistomyynneistä, kymmenen eurolla jos oli sitäkää. Sitten toisaalla kaavin juuri tosta lidlin essopurkista vimoset essonjämät nautittavaksi. Ei ollu mitää parasta essoa ja täytyy sanoa että Lavazzaa sen olla pitää. Mutta kyllähän se peltipurkki on nassakka ja mahtaa purutkin säilyä paremmin. Pirun ruma purkki se vaan on. Joten aattelin askarrella Lavazzalle arvoisensa pönikän tapetoiden purkin dekkarilehtien sisällöllä.

En halunnu tähän editioon mitään liian tunnettuja kuvia ja valkkasin liian tutut kannet, naamat ja kohtaukset sivuun. Ainoat tutut jotka jätin, ovat Fritz Langin elokuvasta Secret Beyond the Door (1948) - jota leikkelin kyllä vähän, mutta jätin ihan tunnistettavaksi, ja Orson Wellesin Touch of Evil (1958), josta jätin itse Orsonin esittämän pahispoliisin sopivan tunnistamattomaksi. Sitten pienenä yksityiskohtana sisällytin sekaan Alfred Hitchcockin Täydellisen Murhan (1954) italialaisessa julisteessa (Il Delitto Perfetto) olevan puhelimen.

Piirsin paperille purkin raamit johon sitten alkoi kuvien läiskiminen.

Rajat tein sen verran reiluksi, että oli varaa sivaltaa mattopuikolla loput pois.

Sommitteluvaiheessa olis toivonu, että alaa olisi ollut enemmänkin, mutta kun tarpeeksi kuvia saksi saksimistaan ni saihan ne ihan kivaan suppuun lopulta.

Vaihdoin taustapaperin tässä vaiheessa valkoiseksi, koska pelkäsin että keltanen pilkottaisi jostain läpi. Tässä siis liuska valmiina ja kuvat puikkoliimalla liimattuna.

Yksityiskohtia. Luulen, että vastaisuudessa kiinnitän nimenomaan yksityiskohtiin enemmän huomiota, niin lopputuloksesta tulisi nassakan eläväinen.

Läpyskän länttäsin sitten vaan kontaktimuovilla purkkiin ja se on siinä. Ihan tyytyväinen olen tulokseen, ainekin siihen nähden, että tässä on kyse purkkitapetointidebyytistäni.

Seuraavia uhreja.


Kyllähän siinä tunteja vierähti kun sai tuon prototyypin valmiiksi, mutta kelpaahan sitä katsella ja essoja säilyttää. Kävin kirpparilta hakemassa vähän lisää halpis peltipurkkeja ja taidan askarrella vaikka äitille äitienpäivälahjaksi samaan rikoshenkeen purkin, kun niitä kuvia juurikin noista lehdistä vielä irtoo. Äiti ehkä tykkää että purkissa vilkkuu niitä tuttuja naamoja, niin pistän siihen versioon sitten Alfred Hitchcockit, Hercule Poirotit, Marplet, Palmut ja Sherlock Holmesit. Luulis tykkäävän.

Se on sitten ensimmäinen mukiblogin askartelutunti takana ja saa vaan nähdä millon jatkoa tulee, vai tuleeko olleenkaan. Kiitos hei.